Kirjaston työntekijä pelaa pelikonsolilla virtuaalilasit päässään.

Siekin osaat pelata! Kirjasto avaa pelaamista uusille yleisöille

Teksti: Pasi Kangas ja Sari Toivonen

Lappeenrannan kaupunginkirjastossa on käynnistynyt hanke jossa halutaan tutkia, mitä sosiaalisesti tavoitettava pelitila tarkoittaa, ja muokata Lauritsalan lähikirjaston kerhohuonetta kohti tätä päämäärää. Hankkeessa kerrotaan pelaamisesta, kehitetään pelitoimintaa ja siihen soveltuvaa tilaa sekä lisätään henkilökunnan valmiutta palvella asiakkaita pelaamiseen liittyvissä asioissa. Pelitietous koetaan jo osaksi yleissivistystä, vaikkei pelaaminen ole kaikkien saavutettavissa. Toiminta kohdistetaan erityisesti ihmisille, joilla ei ole aiempaa kokemusta konsolipelaamisesta. Hanke järjestää pelikasvatusta, jossa pelitietoutta ja pelaamisen mahdollisuutta tarjotaan myös uusille ikä- ja kohderyhmille.

Kysyimme hanketta luotsaavalta Lappeenrannan kaupunginkirjaston kirjastovirkailija Sari Toivoselta, mitä syyskuussa alkaneelle hankkeelle kuuluu.

Pelaaminen kuuluu kaikille

Olen ollut vakituisena kirjastovirkailijana Lappeenrannassa Lauritsalan kirjastossa kohta kaksi vuotta. Tämän vuoden syyskuussa meillä alkoi hanke nimeltä ”Siekin osaat pelata! — pelikulttuuriin tutustumista sosiaalisesti saavutettavassa tilassa”. Hanke kestää yhteensä viisi kuukautta, joista viimeiset kaksi toteutetaan ensi keväänä.

Lauritsalan kirjaston kerhotila uusine pelikonsoleineen valmistui juuri ennen koronaa, joten sen käyttöönotto jäi pandemian jalkoihin. Halusimme tilalle käyttöä, joka palvelisi kirjaston ajatusta aineistojen ja palveluiden saavutettavuudesta sekä mediasisältöjen avaamisesta.  Pyrimme antamaan pelitietoutta ja mahdollisuuden pelaamiseen myös uusille ikä- ja kohderyhmille. Pelit ja pelaaminen koetaan osaksi yleissivistystä, vaikkei pelaaminen ole kaikkien saavutettavissa. Olin jo pitkään surkutellut sitä, ettei kaikilla ole mahdollisuutta kokeilla konsolipelaamista, eikä pääsy niiden sisältöihin ole tasa-arvoinen.

Hankkeessa kerrotaan pelaamisesta, kehitetään pelitoimintaa ja siihen soveltuvaa tilaa sekä lisätään henkilökunnan valmiutta palvella asiakkaita pelaamiseen liittyvissä asioissa. Hankkeen henki on ehdottoman vertaistuellinen; ohjaan omien kykyjeni ja tietojeni mukaan. Tiedän omasta kokemuksesta, miten helppoa on jäädä haikailemaan sitä, ettei päässyt peleihin käsiksi silloin kun oli ”nuori”; ”nyt on liian myöhäistä”, ”laitteet ovat liian monimutkaisia”, ”pelit ovat niin vaikeilta” jne. Ei tarvitse olla hyvä pelatakseen. Minä pelaan, osaan tai en!

Syyskuussa Lauritsalan kirjastossa vieraili yhden viikon aikana yli seitsemänkymmentä 7- ja 8‑luokkalaista oppilasta pelikasvatuksen merkeissä. Oppilaat tekivät peliaiheisia tehtäviä ja pienryhmissä kokeiltiin VR-laseja. EKHVA:n Nuortenpajan kanssa olemme perustaneet oman pelikerhon, joka kokoontuu ainakin syyskauden ajan aina parin viikon välein. Peliviikolla Lauritsalan kirjastossa järjestetään peli-iltapäivät erikseen sekä ala- että yläkoululaisille.

Tarinavetoisuus houkuttaa pelaamaan

Itse pelaan erityisesti tarinavetoisia pelejä, joissa ei vaadita sorminäppäryyttä ja pitkää takomista. Last of Us ‑pelit olivat tästä poikkeus, ja ne ovat vaikeimmat, jotka olen pelannut läpi. Tarvitsin niissä paljon etätukea, apua sekä aikaa. Genre ei ole minulle tyypillinen, mutta hieno tarina vaati päästä pelatuksi!

Last of Us ‑pelien lisäksi suosittelen seuraavia pelejä: Life is Strange ‑sarja. Ensimmäinen “LIS”-peli kertoo ystävyydestä, itsensä etsimisestä, koulukiusaamisesta, seksuaalisesta ahdistelusta sekä aikuistumisen vaaroista, jotka piilevät kulman takana, eritoten tuttujen aikuisten muodossa. What remains of Edith Finch ‑pelissä sukunsa viimeinen jäsen, nuori Edith käy läpi lapsuutensa kotitaloa ympäristöineen, etsien vastausta kysymykseen mitä muille Fincheille tapahtui ja kuinka he kuolivat. Peli ei aiheestaan huolimatta ole synkkä, vaan sietämättömän kaunis ja melankolinen. Viimeisenä mainitsen Oxenfreen, jossa selviää, vahvistuuko ystävyys stressaavassa tilanteessa, vai tuhoutuuko se kokonaan. Oxenfree on kasvukertomus, joka sisältää scifiä, jännitystä sekä kauhuelementtejä. Pelissä ja sen musiikissa on kuultavissa kaikuja 1980-luvulta. Oxenfree sai (puoli-itsenäisen) jatko-osan tänä syksynä.