Kuvat: Otto Härkönen
Lahden kaupunginkirjasto

Teksti: Noora Oluikpe
Sensitiivisyyslukija: Ilona Riekkola

Kirjastoissa on alettu oivaltaa viime aikoina, että työhyvinvoinnin ja toimivan organisaation kannalta on tärkeää edistää neuroinkluusiota. Se tarkoittaa käytännössä aistiesteettömyyden edistämistä ja sitä, että neuromoninaisuus huomioidaan esimerkiksi johtamisessa, työkulttuurissa, viestinnässä ja työaikajärjestelyissä.

Erilaisuuden kohtaaminen ja erityistarpeiden kanssa arjessa toimiminen ei kuitenkaan aina ole helppoa käytännössä. Neurokirjon oireilua ei välttämättä tunnisteta, eikä käytännön tilanteissa onnistuta kantamaan vastavuoroisesti vastuuta vuorovaikutuksen onnistumisesta. Lisäksi työelämästä puuttuu rakenteita, jotka mahdollistaisivat joustavammin erilaiset työn tekemisen tavat.

TIETOISKU

Neuromoninaisuuden käsite haastaa perinteisen tavan puhua neurokirjosta häiriökeskeisesti. Neuromoninaisuuteen sisältyy ajatus, ettei ole vain yhtä oikeaa tai normaalia tapaa ajatella, oppia, käyttäytyä tai kommunikoida. Eri tavat eivät ole vikoja, vaan arvokasta ja luonnollista erilaisuutta.

Neuromoninaisuus käsittää esimerkiksi tarkkaavuuden ja keskittymisen häiriöt (esim. ADHD), autismikirjon häiriöt, kehityksellisen kielihäiriön, pakko-oireisen häiriön (OCD), Touretten syndrooman ja oppimisvaikeudet — mutta myös neurotyypillisyyden. Arviolta 10–20% väestöstä on neurokirjolla. Se on iso, mutta usein näkymätön vähemmistö myös työelämässä.

Neurovahvistava työote perustuu yhdenvertaisuuteen ja neuromoninaisuuden hyväksymiseen, arvostamiseen ja tukemiseen. Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa työnantajia edistämään työntekijöidensä yhdenvertaisuutta ja ehkäisemään syrjintää. Tärkeää on henkilöstön kouluttaminen ja tietoisuuden lisääminen.

Koko työyhteisön tulee kantaa vastuuta vuorovaikutuksen onnistumisesta sekä väkivallattoman viestinnän toteutumisesta. Kaikilla neurokirjon ihmisillä ei ole virallista diagnoosia, eivätkä kaikki neurokirjolla olevat tiedä sitä itse. On hyvä ymmärtää, että meistä jokaisella on yksilöllisiä tarpeita.

Työnantaja voi hakea osatyökykyisen työnteon edistämiseen työolosuhteiden järjestelytukea. Työyhteisössä kaikilla tarvitsevilla olisi hyvä olla mahdollisuus työtä helpottaviin mukautuksiin ja apuvälineisiin. Näitä voi kutsua myös työn mahdollistajiksi.

Lähde: https://www.neuromoninaiset.fi/

Palkkatuella mielekkäisiin työtehtäviin

Severi Järvinen, 30, on työskennellyt erilaisissa tehtävissä Lahden kaupunginkirjastossa vuodesta 2021 alkaen. Viimeisimmän vuoden aikana hän suoritti myös tieto- ja kirjastopalveluiden ammattitutkinnon Keudassa. Opintojen ajan hän työskenteli Lahden pääkirjaston eri osastoilla sekä kirjastoautossa kirjastovirkailijana. Aikaisemmin hän oli Lahden lähikirjastoissa niin kirjastovirkailijana kuin mediaohjaajanakin.

Severi työskenteli kirjastossa 70%:n palkkatuella, johon hänellä oli oikeus autismin kirjon ja ADHD-diagnoosiensa vuoksi. Työllisyysmäärärahoja on kuitenkin tänä vuonna leikattu ja muutosten vuoksi linjattu, että palkkatuen määrärahat suunnataan ensisijaisesti yksityisyrityksiin. Severin osalta tämä tarkoittaa, että urasuunnitelmat kuntatyönantajalla ovat joutuneet jäähylle.

Kirjastouransa Severi aloitti ennen Lahteen siirtymistään Heinolan kaupunginkirjastossa kirjastoapulaisena. Hän toimi myös nuorisopalveluiden kerho-ohjaajana. Hänellä on merkonomin ja media-assistentin tutkinnot ja aiempaa työkokemusta palvelualoilta noin kuusi vuotta. Severi on työskennellyt esimerkiksi kansalaisopistossa erilaisissa työtehtävissä. Kirjastotyössä on hänen mielestään yhdistynyt mielekkäällä tavalla eri alojen osaaminen.

Kirjastoarkea neurokirjolla

Severi on aina ollut hyvin avoin diagnooseistaan ja jakaa aktiivisesti tietoa neurokirjon oireilustaan myös työyhteisössä. Oma aktiivisuus ei kuitenkaan aina riitä tilanteiden ratkaisemiseksi vaan lisäksi tarvitaan monipuolista työyhteisön ja esihenkilöiden tukea. Etenkin isossa työyhteisössä Severi saattaa kokea jäävänsä ulkopuoliseksi. ‑Oma työpanos on aina 110 %:a, mutta se ei välttämättä välity muille, Severi sanoo.

Etenkin kuormittavissa tai epäselvissä tilanteissa Severin työsuoritus voi ulkoisesti tarkasteltuna lamaantua. ‑Minusta on saatu kuva, että olen laiska tai en ole kiinnostunut kirjastoalasta, hän harmittelee. Käytöksen perusteella tehdään helposti vääriin oletuksiin perustuvia tulkintoja. Se tuntuu Severistä pahalta ja luo ulkopuolisuuden tunnetta. Hänen aidot ajatuksensa ja tuntemuksensa eivät silloin tule nähdyiksi.

Erilaisista erityistarpeista pitäisi Severin mielestä keskustella avoimesti koko työyhteisön kesken. Työyhteisöä tulee myös tukea ja ohjata toimimaan oikein erilaisissa käytännön tilanteissa, jotka voivat olla uusia ja vaikeita. Neuroinklusiivisuuden saavuttaminen vaatii, että löydetään yhdessä tapoja käsitellä arjen hankauksessa heränneitä tunteita, jotta vältyttäisiin kaikkia osapuolia kuormittavilta konflikteilta.

-Olisi erittäin tärkeää luoda positiivinen ja rakentava työilmapiiri, Severi sanoo. Hyvästä työilmapiiristä hyötyvät kaikki. ‑Se, että kaltaiseni ihmiset ylipäätään pääsevät työelämään on jo saavutus, hän muistuttaa. Severille töissä käyminen on tärkeä osa arjen hallintaa. Neuroinklusiivisen yhteiskunnan luomisessa kirjastoilla on merkittävä rooli sekä työnantajana että kunnallisena toimijana niin tilojen, palveluiden kuin aineistojenkin tarjoajana.

Kohtaamisia lähikirjastoissa

Severin vahvuudet tulevat parhaiten esille lähikirjastojen hektisessä arjessa. Hän on pyrkinyt keksimään lapsille ja nuorille rakentavaa tekemistä silloinkin, kun kaaos ja sekoilu ovat meinanneet ottaa vallan. ‑Lähikirjastoissa huomasin, kuinka huonosti lapset ja nuoret voivat, Severi kertoo. Joissakin kirjastoissa ongelmia on omatoimiajan lisäksi myös palveluaikana. Silloin vartijat, poliisit ja sosiaalipäivystykseen soittaminen tulevat nopeasti tutuiksi.

-Arjen tilanteiden korjaaminen ei kuitenkaan yleensä vaadi rakettitiedettä, Severi sanoo. Hänen, kuten monien muidenkin kirjastolaisten mielestä, lapset ja nuoret kaipaavat ennen kaikkea aikuisten ohjausta ja huomiota. Olisi tärkeää löytää resursseja yhteisen toiminnan järjestämiseksi. ‑Itse koitan aina kirjastotöiden ohessa huomioida lapset ja nuoret. Toivon, että he kokisivat, että kirjasto voi olla muutakin kuin paikka, minne mennä riehumaan.

Severin mukaan arjen tilanteet yleensä rauhoittuvat, kun paikalla on tuttu ja luotettava aikuinen, jota oikeasti kiinnostaa lasten ja nuorten asiat. ‑Kerran oli hirveä ukkosmyräkkä ja kirjastoon pamahti hirveä määrä lapsia ja nuoria riehumaan sateen takia, Severi kertoo. Hän oli kehittänyt tilanteessa arvoituskisan, josta saattoi voittaa palkinnon. Yhtäkkiä koko kirjasto rauhoittui, kun lapset ja nuoret menivät tekemään omia arvoituksiaan. ‑Sinä päivänä kirjastossa ei ollut enää mitään häslinkiä.

On hyvin tyypillistä, että neurokirjo tuo mukanaan erityisiä vahvuuksia. Kirjastossa omasta neurokirjostaan avoimesti kertova työntekijä voi olla monelle lapselle ja nuorelle helposti lähestyttävä, koska hän ymmärtää paremmin heidänkin haasteitaan. ‑Omista haasteistani huolimatta kohtaan asiakkaat aina heidän tasollaan ja koitan ymmärtää heidän asioitaan kirjastoon liittyen, ja muutenkin, Severi kertoo. Nuoret ovat tulleet herkästi kertomaan hänelle, jos jotain on tapahtunut.

Kuinka kuulua porukkaan?

Pääkirjastolla Severi kuormittui enemmän vaihtelevasta työympäristöstä ja isosta työyhteisöstä. Myös isommat tilat ja vaihtelevat rutiinit vaikeuttivat toiminnanohjausta. ‑En aina oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä ja milloin. Talo on iso ja kaikenlaista tapahtui jatkuvasti kaikkialla, hän kertoo. Severi joutuikin kehittämään erilaisia työkaluja työskentelynsä helpottamiseksi ja pyrki vähentämään kuormitusta esimerkiksi nukkumalla päiväunet päivittäin lounastauolla.

Pääkirjastolla Severi opiskeli ja perehtyi myös erilaisiin itseään kiinnostaviin aiheisiin, kuten esimerkiksi 3D-tulostamiseen, sarjakuviin, video- ja lautapeleihin sekä pelihuoneeseen. ‑Kehittelin ideoita palveluiden parantamiseksi ja opiskelin aiheita myös, jotta voisin esitellä asiakkaille paremmin näitä kirjaston palveluita. 3D-tulostamista hän esitteli myös Lahden AKEn Digitaitoviikon tietoiskussa.

Severi kertoo kaipaavansa lähikirjastojen arkea ja asiakkaita. Töiden päättyminen kirjastossa surettaa. Hän valmistui kirjastovirkailijaksi keväällä, jolloin myös työskentely Lahden kaupunginkirjastossa päättyi. Hän on töskennellyt kirjastoalalla vuosia, ja kehittänyt osaamistaan alan opinnoilla. Urahaaveista luopuminen tekee tiukkaa. ‑Itse haluaisin jatkaa kirjastossa, mutta mieluummin menen pois, jos en sovi alalle tällaisena, Severi sanoo.

Nyt hän kilpailee avautuvista työpaikoista yhdessä muiden hakijoiden kanssa. Tuetun työllistymisen mahdollisuuksien väheneminen on merkittävä heikennys Severin kaltaisille kirjastoammattilaisille, jotka tarvitsevat tukea arkeen ja työskentelyyn. Samalla supistuvat myös kirjastojen mahdollisuudet edistää neuroinkluusiota ja osatyökykyisten työllistämistä.

Kiitos Severi mitä parhaimmasta tiimityöskentelystä Mukkulan kirjaston iltavuoroissa! ‑Noora