Teksti: Erkki Sirniö, Parikkalan kunnankirjasto

Kuvat: Erkki Sirniö ja Hanna Pitkänen

Kirjastonjohtajan monipuolinen tehtävänkuva

Olen Erkki Sirniö, Parikkalan kirjastonjohtaja, ja työskentelen pääasiassa Parikkalan keskustassa sijaitsevassa pääkirjastossamme. Meillä on myös kaksi lähikirjastoa, Saarella ja Uukuniemellä. Henkilökuntaa on yhteensä viisi. Olen työskennellyt Parikkalassa vuodesta 2011 lähtien, sitä ennen olin Inarin kunnankirjaston palveluksessa, ja sitä ennen Siikajoella, joka on syntymäkuntani.

Parikkalassa kirjastonjohtajan työnkuva on hyvin vaihteleva. Kirjastonjohtajana minulla on vastuu kunnan kirjastopalvelujen järjestämisestä, mutta pienehkössä kirjastossa johtaja on yhtä lailla lainaustiskin ääressä iltavuorossa kuin valmistelee kirjastoa koskevaa pykälää Dynastyyn sivistyslautakunnan käsiteltäväksi. 

Pääkirjaston aineistonvalinta kuuluu kokonaisuudessaan minulle. Se on haastava työtehtävä, mutta samalla myös antoisa. Kun tutkii uusien kirjojen listoja, tulee monesti mieleen joku tietty asiakas, jolle jokin tietty kirja voisi sopia. Kun aineistonvalinta on onnistunut, siitä saa ihan konkreettista kiitostakin asiakkailta, ja sehän on tämän työn suola.

Kohti omatoimisuutta

Parikkalan kirjastot kuuluvat Etelä-Karjalan Heili-kimppaan, jonka kirjastoista suurin osa on tällä hetkellä omatoimisia. Asiaa alettiin Parikkalassakin valmistella syksyllä 2019 ja keväällä 2020. Valmisteluun kuului tutustumiskäynti Ruokolahden kirjastossa alkuvuodesta 2020, juuri ennen koronan ryöpsähtämistä. Ruokolahdelta saimme arvokasta tietoa omatoimilaitteiston käyttökokemuksista ja käytännön asioista, joita olemme hyödyntäneet omassakin kirjastossamme.

Korona luonnollisesti hidasti koko prosessia, mutta saimme hankehakemuksen AVIin lähtemään syksyllä 2020 (Oppimalla omatoimiseksi — omatoimilaitteiston hankkiminen Parikkalan kirjastoihin). Keväällä 2021 siitä tuli myöntävä päätös, ja samoin tarjouskilpailu eri laitteistotoimittajien kesken saatiin suoritettua keväällä 2021. Sen jälkeen alkoikin itse työ.

Syksy 2021 oli hyvin kiireistä ja vaiherikasta aikaa: loputtomia suunnittelupalavereja, yhteydenottoja laitteiston toimittajaan, mukana myös kunnan tekninen puoli. Kun kirjastoon tulee jotain noin isoa, ei riitä, että se ”vain tilataan joltakulta”, pitää myös huolehtia, että asia on kunnossa myös kuntatekniikan, atk-yhteyksien ja talossa olevan kirjastojärjestelmän osalta. Siinäpä haastetta kirjastonjohtajalle pitää kaikki langat hyppysissään!

Kokonaisuutena kaikki kuitenkin meni hyvin. Syksyn 2021 mittaan kirjastoihimme saatiin tarvittavat kaapeloinnit ja sähkötyöt tehtyä, ja omatoimilaitteiston asennus tapahtui tammikuussa 2022. Pääkirjastossa omatoimi otettiin pienten juhlallisuuksien kera käyttöön helmikuussa ja lähikirjastoissa maaliskuussa. Hankkeen loppuraporttikin AVIin saatiin matkaan aivan aikataulussa.

Mitä olemme oppineet

Hankkeen konkreettisen tavoitteena oli parantaa kunnan kirjastopalveluja aukioloaikoja lisäämällä sekä samalla saada lisää kirjastonkäyttäjiä – ja nämähän ovat toteutuneet ilman muuta. Yksinkertainenkin laskutoimitus osoittaa, että omatoimisuuden lisääminen aamuun, iltaan ja viikonloppuun lisää aukiolon määrää. Selvimmin tämä näkyy Uukuniemen lähikirjastossamme, jossa aukioloa oli ennen omatoimea 9 tuntia viikossa. Omatoimi on tuonut sinne 64 lisätuntia.

Kävijämääristä on vaikeampaa tehdä johtopäätöksiä vielä tässä vaiheessa. Kuten kaikkialla muuallakin korona on vähentänyt kävijämääriä. On monia, joita ei ole näkynyt kevään 2020 jälkeen. Omatoimisuus ja etenkin aamu‑, ilta- ja viikonlopun kävijämäärät kuitenkin osoittavat, että omatoimea käytetään, ja sen myötä myös päivittäiset kävijämäärät ovat kääntyneet hienoiseen nousuun. Voimme siis suhtautua tulevaisuuteen turvallisin mielin.

Erityisen tyytyväisiä olemme siitä, että Parikkalan kunnan vapaa-ajan asukkaat ovat ottaneet omatoimikirjaston vastaan kiitollisin mielin. Hehän ovat omilla, isommilla paikkakunnillaan jo tottuneet omatoimisuuteen kirjastossa.

Olemme työyhteisönä oppineet, että vaikka omatoimijärjestelmä on toiminut hyvin, emme voi jättäytyä lepäämään laakereillamme. On jatkettava laitteiston opastus- ja markkinointityötä. Laitteisto on tuonut mukanaan monia uusia ohjelmia, joita meidän on pystyttävä seuraamaan ja pitämään niiden kautta huolta omatoimijärjestelmästä.

Olen itse oppinut, että myös näin kypsässä iässä on mahdollista kyetä saavutuksiin, joihin ei aikaisemmin olisi uskonut pystyvänsä. En ole tekniikan ihmelapsi, ja luulenpa että muut kirjastonjohtajat yhtyvät tähän – kuitenkin me olemme ne, joiden on saatava tällaisia uudistuksia aikaan.