Lari Karreinen

Kaksi kolmesta suomalaisesta ei OECD:n mukaan usko voivansa vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Moni ei tiedä osallistumismahdollisuuksista. Erityisesti vammaiset, maahanmuuttajat ja nuoret osallistuvat vähemmän.

Kirjastot ovat vähemmän osallistuvien mukaan saamisessa avaintoimijoita. Ne ovat paikkoja, joissa hyvin monenlaiset ihmiset käyvät. Kirjastot tarjoavat tietoa, oppimista, kokoontumispaikkoja ja tapahtumia. Ne voivat vahvistaa kokemusta, että jokainen voi vaikuttaa ja on hyväksytty yhteisön jäsen.

Riittävätkö kirjastojen voimavarat osallisuustyöhön?

Vuonna 2017 voimaan tulleen kirjastolain myötä kirjastojen tehtävänä on edistää demokratiaa, sananvapautta ja aktiivista kansalaisuutta. Kuten muuallakin julkisella sektorilla, osallisuustyö on tullut muiden tehtävien päälle. Useimmissa kunnissa tähän ei ole lisäresursseja tarjolla, lukuun ottamatta AVIn hankeavustuksia demokratian ja sananvapauden vahvistamiseen.

Osallisuustyö on yksi kerros lisää.  Vielä tämäkin pitäisi osata ja hoitaa! Miten aika riittää tähän?

Osallisuustyön haasteena on vielä sen rajattomuus. Millä tavalla sitä kannattaisi juuri kirjastoissa tehdä? Miten vetää raja siihen mikä riittää?

Kirjaston osallisuustyön kohdentaminen yhdenvertaisuuden edistämiseen

Kirjastolain mukaan kirjastojen tehtävänä on edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin. Osallisuustyön kansainvälisen järjestön IAP2:n mukaan osallisuustyössä tulee keskittyä vähemmän osallistuvien ryhmien tukemiseen.

Jos keskitytään aktiivisten, hyvin koulutettujen ja sosiaalista pääomaa omaavien äänen vahvistamiseen, se heikentää yhdenvertaisuutta. Siksi olisi perusteltua keskittyä kirjastoissa vahvistamaan niiden ryhmien ääntä, jotka eivät osallistu tai joiden ääni ei yhteiskunnassa kuulu.

Kolme tasoa osallisuustyölle

Jos osallisuustyötä kohdistettaisiin kirjastoissa vähemmän osallistuvien ryhmien tukemiseen, saadaan työtä rajattua ja kohdistettua kirjastolain mukaisesti. Jäljelle jää kysymys, miten rajata työn määrää tai kehittää sitä eteenpäin? Seuraavassa luonnostelen kolme tasoa kirjastojen osallisuustyölle auttamaan osallisuustyön laajuuden rajaamisessa.

Kun resursseja on vähän

Työssä jaksamisen kannalta olennaista on sanottaa ja rajata riittävä taso silloin, kun resursseja tekemiseen on vähän. Kirjastojen osallisuustyön ytimessä voisi silloin olla kolme kokonaisuutta:

1. Eri vähemmistöjä kiinnostavien aineistojen ja kielten huomiointi

Aineistoissa, näyttelyissä, kirjavinkkauksissa ja tapahtumissa huomioidaan moninaisuus. On olennaista löytää aineistoa omalla kielellään tai muodossa, joka helpottaa sen ymmärtämistä.

2. Asiakaspalvelutilanteissa kaikki tulevat nähdyksi ja hyväksytyksi sekä voivat turvallisesti olla omia itsejään

Vammaisten ja maahanmuuttajien toistuvia ikäviä kokemuksia asiakaspalvelutilanteista on, että heidän ohi puhutaan vieressä olevalle avustajalle tai tulkille. Heitä ei nähdä.

Kirjastot ovat turvallisia tiloja, joissa kaikki tulevat nähdyksi ja hyväksytyksi. Jokainen saa hyväksyvän katseen ja tulee kuulluksi.

Arkiset keskustelut palvelutilanteissa ovat yksi hyvä kokemus hallinnosta, joka muodostaa perustan laajemmalle osallistumiselle. Omien ennakkoluulojen tiedostaminen ja vuorovaikutus silloin, kun ei ole yhteistä kieltä tarjoavat taas ammattilaisille oppimismahdollisuuksia.

3. Tilojen tarjoaminen kokoontumisille, kulttuurille ja keskusteluille

Kirjastojen tilat tarjoavat maksuttomia paikkoja kansalaistoiminnalle, kulttuurille ja yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle. Jollekin jo pelkkä osallistuminen voi olla iso askel. Erilaisten tapahtumien, keskustelujen, tekemisen ja taiteen muodot tarjoavat erilaisille osallistujille väyliä tulla mukaan.

Osallistujat voivat kokea kuuluvansa yhteisöön. Polarisaatio vähenee kun erilaiset ihmiset kohtaavat toisensa ihmisinä ja löytävät yhdistäviä asioita. Tämä vahvistaa yhteisten identiteettien muodostumista.

Asiakaspalaute, vähemmistöjen saaminen asiakkaiksi ja tapahtumien järjestäjiksi entistä suuremmissa määrin kertoo onnistumisista näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Ideoita ja vinkkejä

• Kirjastokaistan saavutettavuus-, demokratiatyö ‑tallenteet
• Libopin Monikielinen toiminta kirjastoissa ‑kurssi
• Osallistamisesta Parasta palvelua omatoimisesti ‑oppaassa

Osallisuustyön laajentaminen

Seuraava taso kirjastojen osallisuustyössä voisi olla panostus vähemmän osallistuvien ryhmien mukaansaamiseen. Se voi olla lukupiirejä, tapahtumia, palvelujen kehittämistä tai keskusteluja.

Lahden kirjaston dialogit suomenvenäläisille tai sanataidepaja kotoutumiskoulutuksen osallistujille ovat hyviä esimerkkejä vähemmistöjen osallistumisen vahvistamisesta. Nuoriin liittyviä häiriötilanteita ehkäistiin Espoossa sopimalla heidän kanssaan pelisäännöistä. Imatralla kielteisiä mielikuvia nuorista ravisteltiin keskustelussa asiantuntijoiden, nuorten ja poliitikkojen kanssa.

Jo nyt kaavatilaisuuksia tai osallistuvaa budjetointia toteutetaan kirjastoissa. Kirjaston helposti saavutettavia tiloja voisi käyttää nykyistä enemmän kunnan, hyvinvointialueen ja miksei valtionhallinnonkin osallisuustyöhön. Siellä ne tavoittavat paremmin erilaisia osallistujia.

Tässä kirjastoammattilaisilla on merkittävä rooli yhdistäjinä ja mahdollisuuksien avaajina.

Kun kirjastoilla on yhteyksiä järjestöihin ja toimintaryhmiin, voidaan sitä kautta tavoittaa paremmin vähemmän osallistuvia ryhmiä. Kirjaston näyttelytilat ja verkkosivut ovat myös hyvä paikka kertoa osallistumisen vaikutuksista ja tavoittaa kansalaisia. Palvelutilanteissa voidaan vinkata osallistumismahdollisuuksista. Henkilökohtainen vinkkaus on tehokas keino ja pieni rohkaisu voi olla joskus tarpeen. Luontevia kohtaamisia vähemmistöjen kanssa saadaan myös kun palveluja kehitetään yhdessä heidän kanssaan.

Kirjastoammattilaiset voivat auttaa tapahtumajärjestäjiä huomioimaan tilaisuuksien saavutettavuutta ja esteettömyyttä sekä auttaa heitä vähemmistöjen kutsumisessa. He voivat fasilitoida keskusteluja ja auttaa turvallisemman tilan ylläpitämisessä.

Fasilitoijina kirjastoammattilaisten on helpompi ottaa puolueeton rooli keskusteluissa kuin vaikkapa kaavoittajan tai hyvinvointialueen suunnittelijan, joiden työn sisältö on usein kritiikin kohteena.

Laajeneva osallisuustyö ei synny ilman aikaa ja osaamisen kehittämistä. Osallisuustyöhön annetaan työaikaa. Henkilöstöä koulutetaan osallisuustyöhön, vähemmistöjen tukemiseen ja keskustelujen fasilitointiin niin paikanpäällä kuin etänä.

Ideoita ja vinkkejä

• Kirjaston Erätauko-keskustelun järjestäjän opas Lahden AKElta
• Materiaaleja ja koulutuksia demokratiatyöhön Kirjastot.fi ‑ammattilaisportaalista
• Ideoita ja materiaaleja Kirjaston päivän tapahtumiin Suomen kirjastoseuralta
• Miten kirjastoista tehdään kansanvallan foorumeita? Sitran julkaisu
• Kirjastojen demokratiatyön käsikirja, Tampereen ja Jyväskylän kaupunginkirjastot
• Katso myös AKEn täydennyskoulutukset ja AVIn  kehittämisavustukset

Kirjasto astuu yhteiskuntaan 

Kolmas taso voisi olla, että kirjastot ottavat aktiivisemman roolin suurten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa.  Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tai yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämiseen tarvitaan tietoa. Kyse on elinikäisestä oppimisesta.

Kirjaston osallisuustyö laajenee sen seinien ulkopuolelle. Kuntien, hyvinvointialueiden ja valtionhallinnon osallisuustyössä matalan kynnyksen paikat, keinot tavoittaa vähemmän osallistuvia ja osallisuustyöntekijöiden vähäinen määrä ovat tunnistettuja pullonkauloja. Sen sijaan, että organisaatiot toimivat yksin, voitaisiin yhteistyöllä saavuttaa enemmän. Osallisuustyötä suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä kunnan, hyvinvointialueen ja valtion kanssa. Lisäksi tuetaan vähemmistöjen toimijuutta järjestämällä keskusteluja heille tärkeistä aiheista. Osallistuminen kasvaisi tällöin myös alhaalta ylöspäin, kansalaisista hallintoon.

Kirjasto tarjoaa käyttöön vahvuuksiaan tiedonhankintaan, tietopohjaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, matalan kynnyksen tiloihin ja vähemmän osallistuvien ryhmien tavoittamiseen. Tästä on jo innostavia esimerkkejä.

Tanskassa Aarhusin kirjastossa järjestettiin kansalaispaneeli liikenteen päästöjen vähentämisestä. Osallistujat puntaroivat tietoon perustuen eri keinoja liikennepäästöjen vähentämiseksi ja tuottivat yhdeksän suositusta kaupungille. Tällaisissa keskusteluissa tulisi varmistaa kaupungin ja päättäjien halu huomioida suositukset päätöksenteossa, jotta vältetään näennäisosallisuus. Espoossa kirjasto fasilitoi yhteisöstrategian luomisen kaupungin ja asukkaiden kanssa.

Samalla osallisuudesta muodostuu tapa toimia ja johtaa henkilöstöä, tiimejä ja kehittämistä kirjastoissa. Se vahvistaa sisäistä demokratiaa ja kasvattaa osaamista toteuttaa erilaisia osallisuusprosesseja asiakkaiden kanssa. Monissa kirjastoissa onkin otettu askelia tähän suuntaan erilaisissa tiimimalleissa ja itseohjautuvuuden vahvistamisessa.

Kaikkea tätä on jo tehty kirjastoissa jossain määrin, joten tulevaisuuden idut ovat jo versoilla. Odotamme niiden puhkeamista ja kukkaloistoa.

Ideoita ja vinkkejä

• Osallisuus ja päätöksenteon tukeminen kirjastoissa – tasapuolisista keskusteluista päätökseen verkkokurssi Libopissa
• Rough Guide to Citizen Engagement in Public Libraries opas
• IFLAN trendiraportti 2021 ja Kirjastoille vahvempi rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vähemmistöjen äänen vahvistajana ‑blogi
• Moniäänistä ja perusteltua päätöksentekoa – puntaroivat kansalaiskeskustelut poliittisten kiistakysymysten ratkaisuissa opas PALO-tutkimushankkeelta
• Puntaroivat kansalaiskeskustelut suomalaisen demokratian vahvistajina opas PALO-tutkimushankkeelta
• Puntaroimalla parempaa demokratiaa ‑verkkokurssi eOppivassa

Lari Karreinen

Kirjoittaja toimii Osana yhteistä ratkaisua Oy:ssä, joka on kehittänyt, kouluttanut ja toteuttanut osallisuusprosesseja kirjastoissa niin asukkaiden kuin kirjastojen henkilökunnan kanssa eri puolilla Suomea.

Blogiteksti on kirjoitettu yhteistyössä Lahden kaupunginkirjaston alueellisen kehittämistehtävän koordinaattoreiden kanssa.