Lahdessa on pääkirjasto, kuusi lähikirjastoa ja kaksi kirjastopistettä sekä kaksi kirjastoautoa. Omatoimiajalla laajennetut lähikirjastojen aukioloajat vahvistavat mahdollisuutta asukaslähtöisen toiminnan järjestämiseen ja tätä kautta yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämiseen. Mitä mahdollisuuksia lähikirjastojen tilojen laajemmassa hyödyntämisessä piilee ja miten tuo potentiaali otetaan käyttöön? Kysyimme projektikoordinaattori Pauliina Tuomelalta kolme kysymystä Meidän lähikirjasto ‑hankkeesta.

1. Kuka olet, missä työskentelet ja millainen on työnkuvasi?

Olen Pauliina Tuomela Lahden kaupunginkirjastosta. Edelliset 9 kuukautta olen työskennellyt Asukaslähtöisen toiminnan ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen Lahden lähikirjastoissa ‑hankkeessa. Tuttujen kesken puhutaan ihan vaan Meidän lähikirjasto ‑hankkeesta. Olen vastannut hankkeen toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta.

Muutaman vuoden aikana olen päässyt tekemään erilaisia töitä sekä tosi pienessä että melko isossa kirjastossa. Kesäkuussa siirryn ensimmäiseen vakituiseen tehtävääni nuorten pedagogiseksi informaatikoksi, mitä odotan innolla.

2. Mikä on Asukaslähtöisen toiminnan ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen Lahden lähikirjastoissa ‑hanke ja mitä siinä tehtiin?

Hankkeessa on ollut kaksi isoa tavoitetta: vahvistaa kirjaston lakisääteistä tehtävää tarjota tiloja kansalaistoimintaan sekä edistää yhteiskunnallista ja kulttuurista vuoropuhelua. Keskeisintä toimintaa ja isoin onnistuminen oli Erätauko-keskustelujen järjestäminen yhteistyössä yhdistysten kanssa. Aiheita oli laidasta laitaan – koulumuistoista omaishoitoon ja metsien käyttöön. Kirjasto tarjosi keskustelulle tilan, vetäjän ja kirjurin; yhdistys päätti aiheen ja kutsui osallistujat. Keskusteluihin osallistui yhdistysten jäseniä ja työntekijöitä, kirjaston kävijöitä ja päättäjiä. Paras palaute yhdeltä järjestöltä oli, että yhteinen Erätauko-keskustelu auttoi luomaan keskusteluyhteyden päättäjään. Parhaimmillaan kirjasto voikin toimia alustana, joka rakentaa tasavertaista vuoropuhelua.

Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vuoropuhelun edistämiseksi kehitimme muitakin uusia tapahtumakonsepteja. Päättäjä tavattavissa ‑illoissa kaupunginvaltuutetut ja asukkaat pääsivät kahvikupin äärellä juttelemaan ajankohtaisista aiheista. Syyspuolella järjestimme yhteiskatsomon, jossa seurattiin striimiä kaupunginvaltuuston talousarviokokouksesta. Paikalla oli entinen kaupunginvaltuutettu alustamassa ja kommentoimassa. Keskustelua syntyi mukavasti osallistujien kesken. Nämä ideat sopisivat hyvin kokeiltavaksi muissakin kirjastoissa.

Lisäksi muun muassa järjestelimme lähikirjastojen monitoimitiloja uudelleen ja päivitimme tilojen käyttösäännöt. Markkinoimme tiloja yhdistyksille, ja lähikirjastoissa kokeiltiinkin uutena toimintana paikallisen muistiyhdistyksen järjestämiä muistiluentoja ja kehitysvammaisten tukiyhdistyksen #KohtaaMut-kahviloita. Hankkeen aikana kokeiltiin monenlaista!

3. Miten toivot hankkeen toiminnan näkyvän kirjastojen arjessa hankkeen päättymisen jälkeen?

Erätauko-keskustelut olivat antoisia, ja myös muissa hankkeen aikana kokeilluissa tapahtumissa on potentiaalia jatkokehittelyyn. Uskon, että tulevaisuudessa tällaisten yhteiskunnallisten keskustelutilaisuuksien järjestäminen on osa kirjastojen arkea, eikä vain hankkeiden voimin järjestettyä toimintaa. Kannustan nappaamaan tästä ideat käyttöön, ja soveltamaan niitä rohkeasti omaan kirjastoon.