Lahden kaupunginkirjaston kuvapankki
Kohtaaminen lisää luottamusta — demokratiahankkeen välitilinpäätös
Teksti: Kaisa Halme
Artikkelin kaikki sitaatit ovat eri keskusteluissa esiin nousseita osallistujien oivalluksia.
Dialogintäyteinen hankekevät päättyi Pride-viikolla käytyyn keskusteluun turvallisemmasta tulevaisuudesta.
Lahden pääkirjaston Päijät-Häme-huoneeseen oli kerääntynyt reilu 10 henkeä pohtimaan sitä, tuntevatko he olonsa turvalliseksi Lahden alueella ja miten voisimme taata turvallisemman tulevaisuuden kaikille – myös ja etenkin sateenkaari-ihmisille.
Minun kuntani ‑hankkeen kevään viimeinen dialogi vahvisti sitä tunnetta, joka hankematkan aikana on syntynyt: ihmiset kaipaavat aitoa rauhallista vuorovaikutusta toisten kanssa etenkin tässä ajassa, kun niin moni on tottunut eristäytymään omiin oloihinsa ja eriytymään omaan kuplaansa.
”Yhdessä keskustelemalla ja pohtimalla voidaan saada jotain hyvää aikaan.”
”Enemmän vuoropuhelua ja kohtaamisia.”
Ihminen kaipaa yhteisöä ja kuulumisen tunnetta
Takana on vajaa vuosi työskentelyä kirjastojen demokratiahankkeen parissa. Takana on myös 21 keskustelutilaisuutta, joita on järjestetty seitsemällä eri paikkakunnalla ja jotka ovat tavoittaneet yli 170 ihmistä.
Keskusteluissa on käsitelty niin vaikuttamista, digirohkeutta kuin kulttuuriakin ja niiden järjestämiseen on osallistunut kirjastojen lisäksi monenlaisia yhteistyökumppaneita. Oma roolini tilaisuuksissa on vaihdellut ohjaajan, kirjurin ja keskustelijan välillä.
Vaikka jokainen tilaisuus on ollut omanlaisensa aiheesta ja osallistujista riippuen, myös yhteisiä piirteitä löytyy. Olipa aihe mikä tahansa, yksi tarve nousee esiin lähes joka kerta ja se on kaipuu yhteistyöhön, yhteiseen tekemiseen ja yhteisöllisyyteen.
Lähes joka kunnassa on aktiivisia ryhmiä ja ihmisiä, mutta näiden ryhmien yhteistyö on satunnaista ja järjestymätöntä. Sitä kuuluisaa ”jotakuta” kaivattaisiinkin koordinoimaan eri tahojen yhteistyötä.
”Kohtaaminen oli kivaa. Yhteistyötä voisi lisätä.”
”Vuorovaikutus, yhdessä tekeminen, mahdollistava asenne.”
”Yhteistyöllä ja yhteisillä intresseillä on mahdollista päästä eteenpäin!”
”Yhdessä tekemisessä on voimaa ja saadaan paljon aikaan, jos tahdotaan.”
Lisäksi esiin nousee tiedottamisen vaikeus, mikä liittyy myös kirjaston omiin tapahtumiin. Olipa kyse kaupungin päätöksenteosta tai yksittäisen seuran järjestämästä tapahtumasta, ihmisten tavoittaminen on vaikeaa.
Tieto hukkuu somen valtavaan ärsyketulvaan ja perinteiset kanavat, kuten sanomalehdet tai ilmoitustaulut, tavoittavat vain pienen osan ihmisistä. Ja vaikka viesti menisikin perille, ihmisten saaminen liikkeelle on vaikeaa. Esimerkiksi talkootyön väheneminen puhutti monessa tilaisuudessa.
Yksittäisenä vahvana puheenaiheena keskusteluissa on toistunut myös asukkaiden ja kuntien identiteetti sekä tarve kuulua johonkin, juurtua paikkaan. Kun ihminen tuntee kuuluvansa, hän haluaa myös vaikuttaa.
”Mitä enemmän ihmiset osallistuvat johonkin (kaupunkikehitykseen), sitä enemmän he kiinnittyvät paikkaan.”
”Osallisuus voi tuottaa hyvinvointia.”
”Vaikuttaminen on kaksisuuntaista. Jos haluat ihmisen vaikuttavan, vaikuta sinäkin häneen.”
Ulkopuolisuuden tunnetta saattavat tuntea niin muualta paikkakunnalle muuttaneet tai muuten vaan itsensä ”erilaiseksi” tuntevat. Jälleen kerran lääkkeeksi tarjotaan kohtaamista, omien tuttujen ”kuplien” altistamista erilaisille todellisuuksille.
”Me todellakin elämme omissa kuplissamme – äkkiä ulos sieltä kohtaamaan muita ihmisiä, joiden todellisuus on toinen. Rohkeutta! Oman mukavuusalueen ylittämistä tarvitaan.”
”Yhteisöllisyys, ystävät, arjen pienet ystävälliset teot muille –> turvallisuus, välittäminen.”
”Vaikka matka on vielä pitkä, niin sydämessä on toivo ja luottamus paremmasta huomisesta meille kaikille.”
Kutsuprosessi työllistää
Pride-viikon keskustelu järjestettiin yhteistyössä Lahden Setan kanssa. Järjestön kontaktien avulla paikalle saatiin moniääninen keskustelijajoukko ja avoimilla ilmoituksilla tilaisuus oli myös kaikkien kirjaston asiakkaiden ja muiden kuntalaisten saavutettavissa.
Yhteistyö erilaisten järjestöjen tai esimerkiksi kaupungin osallisuustiimien tai ‑koordinaattorien kanssa onkin yksi niistä avaimista, joiden avulla kirjaston Erätauko-keskustelun järjestäminen helpottuu.
Dialogin järjestäminen vie nimittäin melkoisesti vaivaa ja aikaa, jota nykytyöelämässä ei liikaa ole.
Työläimmäksi on koettu sopivien osallistujien miettiminen ja kutsuminen. Henkilökohtaiset kutsut yksityishenkilöille tai esimerkiksi järjestöille on ollut tehokkain mutta myös aikaa vievä tapa saada keskustelijoita. Sähköposteja tai soittoja joutuu tekemään runsaasti, jotta edes muutama osallistuja on kasassa. Kutsujen kanssa pitää olla myös ajoissa liikkeellä, sillä etenkin päättäjien ja viranhaltijoiden kalenterit ovat hyvin täyteen ahdettuja.
Osallistujia on saatu myös avoimilla ilmoituksilla, joita on laitettu kirjastojen ilmoitustauluille, someen ja muihin kanaviin. Selvästi on kuitenkin nähtävissä, että ennakkoilmoittautuminen nostaa kynnystä osallistua.
Myös tilaisuuksien luonnetta on jouduttu selittämään ja perustelemaan, sillä Erätauko-menetelmä on suurimmalle osalle edelleen tuntematon.
Toiveena on, että kunhan keskusteluiden konsepti tulee ihmisille tutummaksi ja ymmärrys lisääntyy siitä, että kirjasto sopii monenlaisten tapahtumien ja aiheiden käsittelyyn, dialogitilaisuuksia ei enää vierasteta eikä niiden ideaa tarvitse selittää juurta jaksain.
”Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä mihin tulen, en ole ikinä ollut tällaisessa ringissä keskustelemassa. Kerrankin pysyin minäkin hiljaa. Oli kiva, että sain osallistua tähän keskusteluun, nyt tiedän, mistä on kyse ja pystyin vähän vaikuttamaankin.”
Paljon positiivista palautetta
Kaikki hankkeen seitsemän kirjastoa ovat saaneet järjestettyä ainakin yhden tilaisuuden. Helppoa se ei ole ollut etenkään pienissä kirjastoissa, joissa on vuoden aikana ollut myös useita henkilöstömuutoksia, mutta tahto hoitaa hanke kunnialla läpi on voittanut vaikeudet.
Cultura-säätiö on ollut suurena tukena venäjänkielisten tavoittamisessa. Säätiö on laatinut venäjänkielisiä markkinointimateriaaleja, markkinoinut tilaisuuksia omissa kanavissaan, kartoittanut mahdollisia yhteyshenkilöitä ja ollut kielitukena keskusteluissa.
Päättäjät ja viranhaltijat ovat pääsääntöisesti suhtautuneet keskusteluihin myönteisesti. Ilahduttavaa on, että ensimmäisen kokemuksen jälkeen suhtautuminen on pysynyt myönteisenä ja tilaisuuksille on toivottu jatkoa.
Eri taustoista tulevien kuntalaisten sekä päättäjien ja viranhaltijoiden tuominen yhteen on hedelmällistä monella tasolla. Tilaisuuksissa on jaettu hyödyllistä ensikäden tietoa puolin ja toisin sekä kokemuksia, jotka ovat yllättävän samanlaisia ihmisen taustasta riippumatta.
”Oli mukava kuulla muiden ajatuksia, jotka tuntuivat läheisiltä itselle (joihin pystyi samaistumaan), mutta olivat kuitenkin selkeästi ’ei omia kokemuksia’, ja että ihmiset kohtaavat samantyylisiä ongelmia.”
”Samassa veneessä olemme. Näköjään muutkin kamppailevat samojen asioiden kanssa.”
”Ennakkoluuloista yhteyteen.”
”Asioiden jakaminen toisten kanssa kannattaa aina, huolet ikään kuin puolittuu! On hienoa kuunnella toisten näkökulmia ja tulla itsekin kuulluksi.”
”Yhteyden tärkeys, kun saadaan murrettua kynnys. Se on tosi arvokasta ja antaa mielekkyyden jakaa yhteisiä ajatuksia.”
Uusi opas rohkaisee dialogin järjestämiseen
On ollut huikea nähdä se kehitys, joka hankkeen parissa työskentelevissä kirjastolaisissa on näkynyt. Mitä useampi tilaisuus on takana, sitä rohkeammin Erätauko-keskusteluja on järjestetty ja ohjattu.
Jopa pientä innostusta on näkyvissä – niin dialogisuutta kuin kirjastojen tekemää demokratiatyötä kohtaan ylipäätään. Demokratiatyö on edelleen uusi asia kirjastoissa, eikä sille ole tarkkoja määritelmiä. Minun kuntani ‑hankkeessa järjestetyt dialogit ovat vain yksi tapa edistää yhteiskunnallista vuoropuhelua, mutta tapoja on muitakin.
Yksi kiinnostusta herättävä ja hankkeessakin kokeiltu on päättäjä tavattavissa ‑tyyppinen kahvitilaisuus, joka on avoin kaikille kiinnostuneille. Myös näissä tilaisuuksissa voi hyödyntää Erätauko-menetelmää, jotta keskustelu pysyy rakentavana ja jotta kaikki halukkaat pääsevät ääneen.
Tapa on kuitenkin varsinaista suljettua dialogia kevyempi, sillä erillinen kutsuprosessi puuttuu. Myös ihmisiä saatetaan tavoittaa enemmän, sillä ennakkoilmoittautumista ei pyydetä.
Vaikka hanketyöntekijän pesti päättyy kesäkuussa, demokratiatyö hankkeen kirjastoissa jatkuu vahvana. Syksylle on jo suunniteltu myös isompia yleisötilaisuuksia suljettujen Erätauko-keskustelujen lisäksi.
Erätauko-menetelmä kiinnostaa kirjastoja myös Minun kuntani ‑hankkeen ulkopuolella.
Siksi hankkeen pohjalta tähän mennessä kerättyjen oppien pohjalta on laadittu Näin järjestät onnistuneen dialogin kirjastossasi – Kirjaston Erätauko-keskustelun järjestäjän opas, jossa annetaan vinkkejä etenkin ensimmäistä keskustelutilaisuutta harkitsevalle.
Tavoitteena on ennen kaikkea rohkaista jokaista kokeilemaan Erätauko-keskustelun järjestämistä. Se kannattaa. Ainakin itsellä on vahva tunne siitä, että jokainen hankkeessa järjestetty dialogi on ollut merkityksellinen mukana olleille. Tämän vahvistaa myös saadut palautteet. Likimain jokainen on pitänyt tilaisuutta hyödyllisenä ja suosittelisi sitä muillekin. Myös keskustelujen oivallukset ja osallistujien palautteet kertovat samaa viestiä.
”Tämä oli hienosti järjestetty mukava tilaisuus, johon oli ilo osallistua.”
”Kiitos paljon tästä tärkeästä arvokkaasta tilaisuudesta. Tulen hyödyntämään tätä tietoa työssänikin.”
”Oli mahtava keskustelu, oli mukavaa, että kaikille annettiin reilu mahdollisuus päästä ääneen.”
”Hyvin järjestetty ja toteutettu! Rento ja avoin ilmapiiri.”
”Täytyy järjestää lisää!”
Vaikuttavuus on tärkeää, mutta vuorovaikutus sitäkin tärkeämpää
Erätaukoa ei kannata lähestyä liian vakavasti tai monimutkaisesti, vaan muistaa, että pohjimmiltaan kyse on hetkestä, jolloin pieni porukka ihmisiä rauhoittuu parin tunnin ajaksi yhteisen aiheen äärelle – kuuntelemaan ja jakamaan, oppimaan ja oivaltamaan.
Menetelmässä on tietynlaista taikaa, joten alkuvaiheen pelisääntöjen ja keskustelun olemuksen selittämiseen kannattaa käyttää riittävästi aikaa. Se luo tunnelman koko keskustelulle ja tuo osallistujille myös tietynlaista turvaa, sillä näin he tietävät, mitä heiltä odotetaan.
Vaikka osallistujien houkuttelu on tuntunut vaivalloiselta ja vaikka joihinkin tilaisuuksiin on saatu paikalle vain muutama ihminen, asiaa voi ajatella myös päinvastoin: on jopa pienoinen ihme, että niin moni on vapaaehtoisesti valmis käyttämään kaksi tuntia arvokasta vapaa-aikaansa siihen, että tulee kirjastoon istumaan rinkiin ja keskustelemaan ventovieraiden kanssa. Siitä on syytä olla kiitollinen.
On jopa koskettavaa, että useammalla paikkakunnalla on kuntalaisia, kirjastojen asiakkaita, jotka ovat käyneet kaikissa keskusteluissa aiheesta riippumatta.
Ihmisillä on selvä tarve kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja tunteeseen, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Kirjastossa järjestettävä dialogi voi olla joillekin jopa ainut paikka, jossa se aidosti tapahtuu.
Keskustelutilaisuuksien vaikutusta on tärkeä pohtia etukäteen. Mitä keskustelulla halutaan saada aikaan? Kenen olisi tärkeä tietää, millaisia asioita tai huolia keskustelussa nousi esiin? Miten näihin huoliin pystytään vastaamaan? Osallistujien on hyvä tietää, että heidän läsnäolollaan ja kokemuksillaan on mahdollisesti myös konkreettista vaikutusta.
Jo pelkällä keskustelulla on kuitenkin oma arvonsa, jota ei pidä väheksyä. Tärkeintä on yhteinen jaettu hetki. Se riittää.
”Yhteinen keskustelu, osallistuminen ja yhdessä nauraminen on tärkeää. Ja rakkaus.”
”Kuulluksi tuleminen. Huolten jakaminen. Ajatusten vaihto. Toisten mielipiteiden/näkemysten kuuleminen. Yhteisöllisyys. Inhimillisyys. Yksinäisyyden/yksin olon voittamista.”
Kirjastojen demokratiatyö on laaja käsite, joka pitää sisällään ajatuksen yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistämisestä – mikä siis olisi parempi tapa kuin dialogi?
”Kun kohdataan ja kuunnellaan, tullaan tutuiksi. Ja kun tullaan tutuiksi, sitoudutaan ja opitaan luottamaan. Näin ollaan yhteisen hyvän äärellä.”