Anu Hedborg, Jaymantri, Lum3n
Raija Hasu, Canva

Sitä ei koskaan lakkaa vaikuttumasta, kuinka monenlaista osaamista ja tekemisen paloa kirjastoista löytyy. Kirjastonhoitaja Raija Hasu Kouvolan kaupunginkirjastossa on soveltanut kirjallisuusterapiaohjaajan koulutustaan monipuolisesti aineistojen vinkkauksessa ja erilaisten aineistopiirien pyörittämisessä. Tänä syksynä hän vetää mm. Vaativuudesta lempeyteen ‑lukupiiriä, jossa käsitellään kirjallisuusterapeuttisin menetelmin Ronnie Grandellin Itsemyötätunto ‑teosta

Raija vastasi kolmeen esittämäämme kysymykseen:

Kolme kysymystä Raija Hasulle

1. Kuka olet ja mitä teet Kouvolan kaupunginkirjastossa?

Olen kirjastonhoitaja Raija Hasu. Työura alkanut vuonna 1996 Elimäen kirjastosta ja parin pikku mutkan jälkeen siellä edelleen. Kaikenlaista olen saanut tehdä, mutta kyllä valmistuminen kirjallisuusterapiaohjaaksi jokunen vuosi sitten antoi uuden innon, peräti intohimon työhön

2. Miten olet hyödyntänyt kirjallisuusterapeutin koulutustasi kirjastotyössä?

Minulle kirjallisuusterapia on itsensä tutkailua kirjoittamisen avulla. Prosessiin liittyy vahvasti myös luovan kirjoittamisen elementtejä ja ryhmässä tekstien ja ajatusten jakaminen. Terapeuttisuus, voimaantuminen, tulee yksilön vuorovaikutuksesta paperin ja ryhmän kanssa. Ohjaajana luon puitteet. Minulla kirjastonhoitajuus liittyy saumattomasti kirjallisuusterapiaohjaajuuteen: hyödynnän kirjaston tarjoamia aineistoja kirjoittamisen sytykkeinä. Musiikkia, sarjakuvia, kuvakirjoja, taidekirjoja, runokirjoja, Finnan kuvamateriaalia jne. Ja aineistovinkkaus tapahtuu joko ohessa tai se voi olla päätavoitteena.

Ohjaan tällä hetkellä runopiiriä, johon osallistujat tuovat itseään kiinnostavan tai puhuttelevan teemaan liittyvän runon. Teemana voi olla tietty runoilija, tunnetila, kuva, biisi, elämänjakso, jne. Ryhmässä on kirjallisuusterapeuttinen twisti, eli kirjoitamme varsin usein hetken aikaa tajunnanvirtaa ja erilaisten runokaavojen pohjalta oman runon.

Tietokirjalukupiirissä luemme tällä kaudella Grandellin Itsemyötätunto-teosta muutaman luvun osissa. Keskustelemme kirjan herättämistä ajatuksista ja oivalluksista, teemme jonkun kirjan harjoituksista, kirjoitamme tajunnanvirtaa harjoituksen herättäminä ja tiivistämme ajatuksemme ryhmälle omakohtaisen runon kautta. Jaan kirjavinkkilistan, josta myös keskustellaan seuraavalla kerralla.

Aiemmin olen testannut kirjavinkkausta kirjallisuusterapeuttisin menetelmin ja tietokirjalukupiiri on ollut aihepiireihin teemoitettu ilman yhteisen kirjan lukemista. Toimin myös kevytyrittäjänä ja tällöin olen päässyt ohjaamaan myös enemmän luovaan kirjoittamiseen keskittyviä ryhmiä, mutta niissäkin lähestymiskulmani on osallistujien omat tunteet ja kokemukset.

Pakko tässä yhteydessä kiittää AKE:a, kun se järjesti meille Oodin tutustumisretken yhteyteen Pia Hounin shared reading –demon. Sekin on ollut hyvä työkalu, johon olen voinut halutessani liittää kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä.

3. Mitä saat itse ryhmien ohjaamisesta?

Saan ryhmien ohjaamisesta valtavasti itselleni. Ryhmät ovat työpäivän lopulla ja silloin meinaa jo vähän väsyttää. Mutta ryhmän jälkeen ajelen kotiinpäin virkistyneenä. Ryhmän ohjaaminen on kyllä niitä hetkiä, jolloin olen kaikkein tiiviimmin läsnä, mutta silti onnistuminen harjoitteiden luomisessa, ryhmän keskustelun kuunteleminen tai siihen osallistuminen antavat syvän onnistumisen tunteen. Saan uusia näkökulmia elämään yleensä ja myös omaankin elämään.

Olin ennen runojen kammoksuja, mutta monivuotinen runopiirin ohjaaminen on opettanut minulle rentoutta ja rohkeutta poimia runosta vaikka vain se yksi säe, joka koskettaa, puhuttaa, antaa samaistumisen tunteen. Ei ole väärää tulkintaa.

Kirjoittamisessa ja ryhmässä on voimaa. Tietokirjalukupiirin ”Piipi” lupasi minun lainata hänen cinquane-runoaan:

Paikalla

ryhmä

rohkaisee, tuntuu

tuttu turvallinen vahva

itsemyötätuntoa rakentamassa hyvässä seurassa

kasvamassa