Miia Ahokainen

Kirjastovirkailija Jibril Mohamud aloitti työskentelyn Lappeenrannan kaupunginkirjastossa vuoden 2020 joulukuussa. Hän päätyi kirjastoalalle alun perin siviilipalveluksen kautta. Kirjastoala on aina kiehtonut häntä. Niinpä Jibril hakeutui siviilipalveluksen jälkeen Keudaan opiskelemaan tieto- ja kirjastopalvelujen ammattitutkintoa.

-Kirjastossa on aina tuntunut kotoisalta. Mietin jo siviilipalveluksen alkumetreillä, etten halua lähteä täältä, Jibril kertoo. Hän kokee, että kirjastotyössä kaikki hänen vahvuutensa tulevat päivittäin esille. ‑Kirjastotyö sekä haastaa että palkitsee. Olen myös saanut paljon tukea, apua ja rohkaisua ihanilta kollegoiltani. Ilman heitä en ehkä olisi tällä hetkellä juuri kirjastoalalla.

Vaikuttava kirjastovirkailija

Kuluneet 15 vuotta Jibril on tehnyt erilaisia asiakaspalvelutehtäviä. Hän opiskeli aikoinaan merkonomiksi pääaineinaan asiakaspalvelua ja markkinointia. Sen jälkeen hän jatkoi LAB-ammattikorkeakouluun, josta hän valmistui tradenomiksi. Pitkästä asiakaspalvelualan kokemuksesta ja koulutuksesta on ollut merkittävää hyötyä kirjastoalalla. Jibrilin kokemuksen mukaan aloja yhdistää asiakkaiden kohtaaminen. ‑Kirjastossa tulee päivittäin vastaan tilanteita, jotka haastavat minua. 

Jibril on työskennellyt paljon lähikirjastoissa. Hän on tehnyt kirjastovirkailijan töitä laidasta laitaan ja myös jonkin verran lasten ja nuorten kirjastotyötä. Hän on vetänyt kirjastovierailuita ja pitänyt satutuokioita. ‑Innostusta riittää. Haluan kehittyä ja oppia uusia asioita! Tämä toive varmasti toteutuu myös kuluvan syksyn aikana, jolloin Jibril työskentelee Lauritsalan kirjastossa. ‑Lähikirjastoissa tehdään vähän kaikkea, eikä yksikään päivä ole samanlainen.

Jibril kuvailee olevansa 31-vuotias sosiaalinen nuori mies, joka tykkää pop-kulttuurista, liikkumisesta ja ruoanlaitosta. Hän asuu Lappeenrannassa. ‑Olen täältä kotoisin, hän kertoo. Hän kertoo olevansa kotoisin myös Somaliasta. Jibril puhuu oman äidinkielensä lisäksi suomea ja englantia. 

-Merkittävin saavutukseni kirjastotyössäni on ehdottomasti representaatio. Tällä Jibril tarkoittaa sitä, että työskentelemällä kirjastovirkailijana hän laajentaa ihmisten käsitystä siitä, kuka voi työskennellä kirjastossa. Hän on elävä todiste mahdollisuuksista. ‑Haluan muuttaa ja murtaa stereotyyppisiä muotteja siitä, minkälainen kirjastovirkailijan kuuluisi olla. Alalle voi päätyä, jos on kiinnostunut kirjastotyöstä, riippumatta ulkonäöstä tai taustasta.

Kirjastotyössä kohtaamiset monikulttuurisista taustoista tulevien asiakkaiden, etenkin lasten, nuorten ja perheiden kanssa ovat tuntuneet tärkeiltä. ‑Se on saavutus, että pääsen näkyvästi vaikuttamaan erilaisten asiakkaiden arkeen ja innostamaan heitä käyttämään kirjaston palveluja. Jibril pohtii, että kaikille ei ole helppoa tulla kirjastoon. ‑Jos asiakas ei koe olevansa tervetullut, niin hän ei myöskään asioi kirjastossa.

Kirjastolaisille tuttuun tapaan Jibriliä lähestytään kirjaston työntekijänä toisinaan myös työajan ulkopuolella. Esimerkiksi lenkillä ollessa häneltä on tultu kysymään apua siihen, että asiakkaan lasta kiusataan koulussa ihonvärin vuoksi. Jibril pohtii, että kysymys oli helppoa esittää juuri hänelle ja mielellään hän toki asiasta keskustelikin. ‑Tuntuu tärkeältä, että voin auttaa ihmisiä. Usein näissä tapauksissa on tosin muistettava palveluraja.

Turvallisesti kirjastossa

Jibril on kokenut kirjaston turvalliseksi ja mieluisaksi paikaksi työskennellä. Häntä on tuettu esihenkilön, organisaation ja kollegoiden taholta. Työtehtävissään hän ei ole myöskään kokenut näkyvää syrjintää. Tutuksi tulleet asiakkaat ovat kannustavia ja nousevat joskus jopa puolustamaan häntä. ‑Eräs vakioasiakas ilmoitti kerran ottavansa kirjastotoimenjohtajaan yhteyttä, jos en tulisi valituksi tiettyyn tehtävään, Jibril naurahtaa. ‑Se oli äärimmäisen koskettavaa. 

On tietysti tilanteita, joissa ennakkoasenne saa ihmisen käyttäytymään eri tavalla Jibriliä kohtaan. ‑Se on asia, jolle en voi mitään. Voi myös olla, ettei joku ole aiemmin ollut minunkaltaiseni ihmisen kanssa tekemisissä, hän pohtii. Mikroaggressiot tapahtuvat pienissä arkisissa tilanteissa, joissa toinen ei huomaa tekevänsä väärin. Asiakkaat saattavat esimerkiksi katsoa Jibriliä pitkään ja mennä palauttamaan kirjat toiselle työntekijälle, vaikka hän on palautuspuolella. Joskus asiakkaat kehuvat saamaansa hyvää palvelua, mutta kysyvät heti perään ”Kauanko olet asunut Suomessa?”

-Tällaisia toistuvia, pieniä hetkiä tulee vastaan. Toisaalta sellaista asiakastyö on. Ihmiset ovat erilaisia, Jibril pohtii. Asiakastilanteet ja kohtaamiset vaihtelevat päivittäin. Jibril kertoo kohtaavansa tilanteet yksi kerrallaan ja myös ihmiset yksilöinä. ‑Olen luonteeltani sanavalmis ja otan mielen päällä olevat asiat puheeksi. Yritän parhaani mukaan tehdä sen heti tilanteessa.

Jibril korostaa työyhteisön tuen merkitystä. ‑Minua on vain ja ainoastaan tuettu ja kannustettu, hän kertoo. Toisinaan kuitenkin sijaisille tuttu tunne valtaa mielen, kun tapahtumat kalenterissa jatkuvat työsopimusta pidemmälle. ‑Siitä voi helposti tulla unohdettu olo. Saatetaan antaa enemmän vastuuta ja halutaan mukaan uusiin projekteihin, mutta tulevaisuus on kuitenkin avoinna.

Jibril näkee itsensä alalla pitkään, jos asiat järjestyvät toivotusti. Hän haaveilee tekevänsä kirjavinkkauksia, satutuokioita ja mediakasvatusta. ‑Työtehtävät, joista haaveilen ovat sellaisia, joita vähän jännitän. Ne eivät tule minulta luonnostaan, Jibril kertoo. Hän tietää kuitenkin osaavansa heittäytyä uusiin tilanteiseen ja haasteisiin.

Monipuolisemmin kirjastoalalle

Yleisemmällä tasolla Jibril pohtii, että kirjastoissa ja kunnissa olisi todella tärkeää järjestää enemmän antirasismi- ja moninaisuuskoulutuksia. Hän pohtii, että kirjaston henkilöstölle pitäisi avata tarkemmin erilaisia käsitteitä ja termejä, jotka auttavat ymmärtämään ilmiöitä ja niiden käytännön ilmentymiä. ‑Painotus pitäisi olla niin, että tämä koskee meitä kaikkia, eikä vain niitä henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita aiheesta.

Koko organisaation osallistuminen koulutukseen madaltaa osallistumisen kynnystä etenkin silloin, kun koulutusta todella tarvitaan. Esimerkiksi Lahden kaupunki otti käyttöön antirasismikoulutuksen henkilöstölleen vuonna 2022. Jibril toivoo, että organisaatiot tekisivät myös antirasismikyselyjä henkilökunnalle, joihin vastaamisen pitäisi olla pakollista. 

Jibril uskoo, että monikulttuuristen nuorten ohjaamisessa kirjastoalalle olisi vielä paljon kehitettävää. Kirjastoalaa saatetaan ylipäätään vinkata nuorille hyvin stereotyyppisiin ja vanhanaikaisiin kirjastokäsityksiin perustuen. Tosiasiassa kirjastoalalla tarvitaan yhä laaja-alaisempaa ja monipuolisempaa osaamista ja näkökulmaa. ‑Myös työllistettyjä tai siviilipalvelusmiehiä rekrytoitaessa voitaisiin huomioida paremmin monikulttuurisista taustoista tulevia henkilöitä, jotka sopisivat kirjastoalalle, Jibril sanoo.

Kunnilla ja kirjastoilla on mahdollisuus luoda yhteiskuntaan tilaa sille, että näkisimme kaikenlaisia ihmisiä monipuolisissa työtehtävissä. Tarvitaan rohkeutta tarttua tilaisuuteen ja uskallusta kokeilla monipuolisempaa rekrytointia. Kuntaorganisaation toimijana kirjasto tarjoaa palveluittensa ja tilojensa lisäksi myös työpaikkoja, joissa on mahdollisuuksia käyttää niin vaikutusvaltaa kuin julkista valtaakin. Kohtaamisia tarvitaan sekä kirjaston asiakaspalvelussa että erilaisissa asiantuntijatehtävissä.

Asiantuntija paikallaan

Jibril kertoo, että hän haluaa opettaa ihmisiä ja avata heidän silmiään. ‑Näitä asioita en koe mitenkään raskaaksi tai kuormittavaksi. En kuitenkaan ole keulakuva tai valistaja. Tämä on minulle tärkeää, hän sanoo. Jibril määrittelee olevansa tummaihoinen mies, joka vain sattuu olemaan kirjastossa töissä. ‑Toivon, että myös tähän artikkeliin minut on valittu mukaan ammattitaitoni takia, eikä muun seikan. 

Jibrilin ammattitaitoon sisältyy sekä opiskeltua että hiljaista tietoa siitä, millaisin pienin arjen teoin voisimme kirjastosta käsin vähentää yhteiskunnan eriytymistä. Asiakaskunta monissa Lappeenrannan lähikirjastoissa on monikulttuurinen ja moninainen. ‑Kun olin pieni, kukaan missään ei näyttänyt minulta. En tiedä, miltä olisi tuntunut, jos vaikkapa omalla ekaluokan kirjastovierailulla vastaan olisi tullut näköiseni kirjaston työntekijä.

Palataan siis ajassa taakse päin ja kuvitellaan tilanne, jossa Jibril olisi kohdannut itsensä näköisen työntekijän kirjastossa. Hän uskoo, että se olisi tuntunut kivalta. ‑Sen hetken ja fiiliksen olisin varmasti muistanut lopun ikääni. Sanoisin Pikku Jibrilille, että parinkymmenen vuoden päästä sinä olet tällä alalla ja pääset vaikuttamaan ihmisten elämään.

Teksti: Noora Oluikpe ja Jibril Mohamud