Ilkka Vuorinen
kirjastot.fi

Teksti: Anna Heikkinen, projektityöntekijä, Lappeenrannan kaupunginkirjasto / Lukeminen tukee hyvää elämää ‑hanke

Puhetta lukemisesta ja lukutaidosta tuntuu leimaavan jatkuva huoli. Onkin vaikea olla huolestumatta, kun tutkimuksin osoitetaan lukemisen ja lukutaidon yhä vahvempi eriytyminen ja periytyminen perhetaustan mukaan (ks. esim. Lakka 2023, 167–183). Tässä jutussa nostetaan esiin lukemiseen liittyvää hyvää, joten kannattaa jatkaa lukemista.

Olet varmaan kuullut sanottavan, että tiedäthän, “se hetki, kun…” (jotain hauskaa tai käänteentekevää tapahtuu). Tarkoitan hetkiä, joissa huomaa tai oppii jotain uutta, vaikka sitten kantapään kautta. Tuollaisissa hetkissä tarvittaisiin pause ja rewind ‑näppäimiä, jotta olisi mahdollista pysähtyä tilanteen äärelle ja kelata hieman taaksepäin, keskittyä kuulemaansa ja siihen, mitä oikeastaan tapahtui.

Näitä pysäyttäviä hetkiä tapahtuu myös lukutaitotyössä. Nuo pienet hetket eivät kuitenkaan näy kirjastotilastoissa tai hankeraporteissa. Eivätkä ne oikeastaan tule näkyväksi kirjaston arjessakaan, kaiken kiireen ja hanke‑, kevät‑, etätallenne- ja uudenoppimisväsymyksen keskellä. Huolipuheen lomassa nämä pienet tarinat ansaitsevat kuitenkin tulla kerrotuiksi.

Eli, tiedättekö sen hetken kun…

• …viisilapsisen perheen äiti jää pop up ‑kirjastotapahtuman jälkeen kertomaan, että heidän perheessään iltasatuilu kestää kaksi tuntia, kun kaikki saavat valita kirjastosta lainatuista kirjoista oman iltasadun ja kaikille lapsille luetaan joka ilta
• …maahan muuttanut äiti sanoo mainostaneensa kaikille ystävilleen, että kirjastosta saa myös englanninkielisiä kuvakirjoja pienille
• …hoitovapaalla oleva äiti kertoo viisivuotiaansa suuttuneen, kuultuaan äidin käyneen kirjastossa kaksin kolmevuotiaan kanssa, josta syystä äiti oli järjestänyt kahdenkeskisen kirjastokäynnin viskarillensakin
• …ekososiaalisen sivistyksen teemalla koottu kirjavinkkaus lähtee elämään omaa elämäänsä osallistujien vaihdellessa hilloreseptejä arjen ruokahävikin vähentämisvinkkeinä
• …satuhetkessä koriin tarjolle asetetut kivet, kepit ja kävyt houkuttelevat lapsia spontaaneihin rakenteluihin ja satuhetki suunta muuttuu perinneleikkeihin ja kesämuistoihin
• …työkavereiden kesken muistellaan sitä, millaisissa tilanteissa lukeminen on ollut läsnä omassa lapsuudessa ja keitä aikuisia lukemiseen liittyvissä muistoissa on mukana
• …sidosryhmäyhteistyössä löytyy aikaa istua alas ja miettiä, millaisissa elämänvaiheissa tai ‑tilanteissa lukeminen on auttanut omassa vanhemmuudessa
• …kannustavasti kysellen saat hiljaisen, vain ”kuulolle tulleen” asiakkaan kertomaan miten lukeminen on liittynyt hänen elämäänsä lapsesta lähtien
• …luet Kirjastolehdestä mainion jutun kirjastolähettiläistä (Kirjastolähettiläs auttaa muita alkuun – Suomen kirjastoseura) ja kirjastossa järjestetyn Shared Reading- kokeilun jälkeen käy ilmi, että mukana ollut lukumummi haluaa mukaan ”kaikkeen ihanaan, mitä te kirjastossa teette” ja lähtee pop up ‑kirjastoon vapaaehtoiseksi lapsiperheiden kirjastolähettilääksi
• …kun matalan kynnyksen kohtaamispaikalla saat kertoa alakoululaisen äidille, että hänen lapsensa kuvaili itseään lukuhetkessä “hienoksi superpojaksi”ja S2-kurssille osallistuva äiti on iloinen, että hänen lapsellaan on niin hyvä itsetunto ja sanavarasto ja että he käyttävät paljon kirjastoa

Mitä yhteistä näillä hetkillä on?

Tarinoita yhdistää se, että lukeminen on arjessa jollain tavalla merkityksellistä. Tarinat ovat kertomuksia perhelukemisesta ja lukemisen ja kirjallisuuden äärellä tapahtuneista kohtaamisista.

Lukutaitotyön näkökulma voikin olla lukemisen yhteys perheiden arkeen. Pienten lasten vanhemmat ovat lukutaitotyön tärkeä kohderyhmä, mutta jos vanhemmilla ei ole omia kokemuksia perhelukemisesta tai lukemiseen liittyy haasteita tai hankalia muistoja, pelkät lukuvinkit eivät riitä. Tarvitaan kannustusta ja keinoja arkiseen lukemiseen. Perheen yhteiset lukuhetket ja lastenkirjat voivat olla kiinnostava mahdollisuus myös lukemaan tottumattomalle aikuiselle: jos lukemista lähestyy ruuhkavuosien arjen näkökulmasta — kirjat ja lukeminen voivat helpottaa lapsiperheen arkea!

Arjen struktuurina perheen yhteiset hetket satukirjan äärellä tukevat rauhoittumista, niin iltaisin, kuin vaikka odotusta vaativissa tilanteissa tai lasten erimielisyyksien rauhoittamisessa. Yhteinen lukuhetki, kirjan tarinasta tai kuvista jutteleminen, voi olla lapsen ja vanhemman yhteistä tekemistä ja vanhemmalle keino tarjota lapselle aikaa ja huomiota. Lukemiseen liittyvä vuorovaikutus auttaa kielenkehityksen lisäksi harjoittelemaan oman mielipiteen ilmaisua ja vuorovaikutusta ylipäätään. Luetussa tarinassa lapsi huomaa itselleen tärkeitä asioita, jolloin lukuhetki auttaa vanhempaa ymmärtämään lapsen kokemusmaailmaa. Pienin askelin lapsi oppii kuuntelemisen tärkeää taitoa.

Perhelukemiseen liittyvät myös lasten lorut. Arjen pyörteissä tuttu loru rauhoittaa lasta vaipanvaihdossa, nukahtamista odotellessa tai pukiessa. Siirtymätilanteen hermostus saattaa sulaa lorua kuunnellen tai yhdessä lorutellen. Tuttu loru voi auttaa myös vanhempaa, olla vanhemmuuden apuväline niihin lukuisiin arjen tilanteisiin, joissa tarvitaan keinoja (ja rautaisia hermoja).  Riimit ja rytmi helpottavat muistamista ja muutamalla lorulla pärjää pitkälle. Lorujen valttina on muunneltavuus. Kun tottumus lorutteluun kasvaa, loruja voi varioida loputtomiin vaihtamalla tilanteeseen sopivia sanoja. Kansanrunouteen nojaavana perinteenä loruttelu on ollut perheen yhteistä sosiaalista pääomaa. Se on onnistunut niin aikuisilta kuin vanhemmilta sisaruksilta tai lapsettomilta sukulaisiltakin.  Nykyään saamme nauttia äänikirjoissa äänenkäytön ammattilaisten artikulaatiosta, mutta perhelukemisessa ja arkisessa loruttelussa ei tarvitse olla elämyksellinen satuilija eikä lastenrunoja tarvitse lausua tietyllä tavalla — rakkaan läheisen oma ääni riittää. Sellaista tulisi perhelukemisenkin olla, arkista, yhteistä ja kaikille saatavilla olevaa. Tukena vanhemmuudessa ja erilaisissa arjen tilanteissa, elämässä yleensä.

Lukemiseen liittyvä vuorovaikutus ja lukuhetken tunnelma ovat lukuilon rakennusaineita. Myös yllä kuvattujen pienten tarinoiden taustalta löytyy mukava ilmapiiri ja vuorovaikutusta.  Tarinat ovat tulleet kerrotuksi kohtaamisissa, joissa lukutaitotyötä on tehty jutustellen ja mukana olleiden aloitteisiin tarttuen. Kohtaamisia ei ole voinut suunnitella täysin etukäteen. Moni keskustelu on käyty ns. varsinaisen ohjelman jälkeen käytävillä tai eteisissä.

Kohtaamisille, jolloin jutellaan lukemisen merkityksestä, on harmillisen vähän tilaa kirjastotyön tai ruuhkavuosia elävien perheiden arjessa. Tällaisia kohtaamisia ja vuorovaikutusta kuitenkin tarvitaan, sillä silloin on mahdollista monipuolistaa puhetta lukemisesta ja sanoittaa lukemiseen liittyviä mahdollisuuksia. Kirjaston mahdollistamat kohtaamiset ovat myös kirjaston keino vahvistaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.

Jaettu lukeminen lukutaitotyön menetelmänä

Lukemaan tottumattomalle ääneen lukeminen, edes omalle lapselle, voi olla tiukka paikka. Ääneen lukeminen toisten kuullen voi olla kuumottavaa kirjastoammattilaisellekin. Tästä saimme kokemuksen Shared Reading ‑menetelmäkoulutuksessa Lappeenrannassa. Osaanko, riitänkö, kehtaanko? Näistä lukemiseenkin liittyvistä tunteista oli helpottavaa puhua ja huomata, ettei ole yksin epävarmuutensa äärellä. Ryhmän kannustus vahvistaa omaa oloa.

Ryhmämuotoisen lukemisen menetelmä perustuu lyhyeen yhdessä luettavaan tekstiin tai runon ja lyhyen tekstin yhdistelmään, joka jaetaan osallistujille lukuhetken alussa. Menetelmällä madalletaan lukemisen kynnystä monin tavoin; mitään ei tarvitse lukea etukäteen, luettavana ei ole kokonainen kirja eikä osallistuakseen tarvitse osata keskustella kirjallisuuden käsittein. Ohjaajan tehtävä on tehdä sekä tilanteesta että tekstistä kaikille helposti lähestyttäviä.

Yksin lukiessa läsnä on vain oma näkökulma tekstiin. Jaetun lukemisen hetkessä keskeistä on tekstin herättämien ajatusten ja muistojenkin jakaminen, jolloin lukukokemus rikastuu toisten näkökulmilla. Yhdessä ääneen lukeminen voi olla hyvää tekevä kokemus, joka madaltaa kynnystä omien ajatusten jakamiseen ryhmässä. Jaetun lukemisen ryhmissä kirjasto voi törmäyttää erilaisia ihmisiä erilaisine näkökulmineen, mahdollistaa vuoropuhelua.

Jaetun lukemisen menetelmä sopisi myös perhelukemisen edistämiseen. Pienessä ryhmässä ja turvallisessa ilmapiirissä vanhemmilla olisi mahdollisuus ylittää ääneen lukemisen kynnys tai jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea vaikkapa perhelukemisen haasteisiin liittyen. Perheiden lukuryhmien ohjaaminen yhteistyössä perhetyötä tekevien yhteistyökumppaneiden kanssa voisi olla tilaisuus mallintaa vuorovaikutteisia ja lasten osallisuutta vahvistavia lukemisen tapoja vanhemmille, jotka eivät ole kirjaston asiakkaita. Jaetun lukemisen hetki voi auttaa aikuista muistamaan lapsuuden iltasatuhetkiä — tai olla ensimmäinen myönteinen lukemiseen liittyvä kokemus.

Vinkki kesään: pysähdy huomaamaan miten lukeminen tukee hyvää elämää!

Aktiivinen lukijakin kohtaa elämänvaihteita tai –tilanteita, joissa lukeminen jumittaa tai ainakin vähenee. Silti lukemiseen liittyvä ilo ja ihanuus tuntuu kirjastoammattilaisen näkökulmasta lähes itsestään selvyydeltä. Tekeekin hyvää pysähtyä lukemisen perusasioiden äärelle, eli kirjasuosittelun tai asiakaskokemuksen miettimisen lomassa suunnata huomio omaan lukukokemukseen ja siihen, miten lukeminen itsessä vaikuttaa. Jaetun lukemisen menetelmä tarjoaa reitin oman lukukokemuksen ihmettelyn ja jakamisen äärelle ja yhteisiä lukuhetkiä voikin lämpimästi suositella (työ)hyvinvointia vahvistaviksi minitauoiksi kollegoiden kesken!

Lukeminen tukee hyvää elämää ‑hanke

“Lukeminen tukee hyvää elämää” on Lappeenrannan kaupunginkirjaston hanke, jossa on lisätty ymmärrystä perheiden arjen haasteista sekä mietitty olemassa olevia kirjastopalvelujen kohdentamista perheiden tuen tarpeita vastaaviksi. Lapsiperheiden erityisyyden huomioivaa lukutaitotyötä on kokeiltu osana Nicehearts ry:n ylläpitämän Yhteisötalon toimintaa ja yhteistyössä MLL:n kanssa.

Tekstissä mainittu lähde:

Lakka, L. 2023. Lukutaito ja osallisuus – onko yhtä ilman toista? Teoksessa Paananen, J., Lindeman, M., Lindholm C. & Luodonpää-Manni, M. (toim.) Kieli, hyvinvointi ja haavoittuvaisuus. Kohti kielellistä osallisuutta. Tallinna, Gaudeamus.